En enää ikinä mene sanomaan, että jokin asia on hyvin, kun se kuitenkin romuttuu sitten samantein. Enna meni ja astui Pron jalan päälle ja tuloksen voitte arvata :( koipi on taas huonommassa kunnossa, huokaus vaan. Nyt sitten vaan taas odotellaan ja katsellaan lähteekö jalka uudestaan korjaantumaan, toivossa on ainakin hyvä elää. Tosin tämä tämähän todistaa vain sen, ettei jalka ollut vielä kunnolla parantunut (ei silti olisi tarvittu tätä takapakkia tähän väliin).

Sitten lisää tassu-uutisia, eikä sen parempia. Tänään kun Silja oli lähtenyt pentuja palluttelemasta päästin sitten pennut ja Roipan vielä ulos. Porukka sai olla keskenänsä ulkona jonkin hetken ja sitten kun otin koirat sisälle, niin huomasin Roipan tassun, joka oli ihan veressä. Ja ei ollut kovin vaikea paikallistaa vuotoa kannuskynteen, joka vinksottaa väärään suuntaan. Puhdistin sen nyt Betadinella ja laitoin sitten Terra Polya. Katsotaan miltä se alkaa näyttämään ja mennäänkö heti maanantaina (taas!) lekurille. On minulla nyt koipivammaisia :( etenkin kun Roihu vasta pääsi taas treenien makuun. Torstaina käytiin etsimässä pari ukkoa metsästä, tosin ei kovin suurella menestyksellä, vaikka löytyivätkin. Perjantaina tokoiltiin ja Roihu oli ihan superpätevä, vaikka hienosäätöä vaatikin hieman. Mutta nyt tulee siis pakollista taukoa treeneistä heti mammaloman perään, kerpele.

Sitten muihin asioihin. Bea käväisi täällä muutaman päivän viihdyttämässä pirpanoita (vai meniköhän se toisteppäin?). Bealla oli mukana myös cavaneiti Fina, joka tosiaan viihdytti etenkin meidän poikia. Käväistiin Bean kanssa myös SDP:lla treenaamassa tai Bea toimi pentujen ja Ennan vahtaajana ;) kiitos vain. Penskoille tuli siis taas uusi paikka ja kuinka hienosti ne siellä mennä touhottivatkaan! Lisäksi pihalla ollessa jyristeli työkoneita pitkin ja poikin, eikä pennut olleet moksiskaan moisista. Tosi reipasta sakkia siis jälleen kerran.

Perjantaina ipanat olivat sitten jo "tutulla" hallilla eli samalla missä ekallakin kerralla. Muuten ei ongelmia, mutta ohikiitävä juna sai hieman muutaman pennun varuilleen. Tosin seuraavan junan ohittaessa ei tätäkään reaktiota enää tullut. Hyvä homma siis :) ammuttiinkin perjantaina, mitään reaktioita ei tullut ampumisesta kellekään.

Sitten hieman pennuista noin yksilöllisesti. Iita on aika pakkaus. Neitihän on pissimisen jälkeen ruopinut jo pidemmän aikaa ja kulkee häntä niiiiin kippuralla ja ylhäällä kuin vain voi. Rähinöissä tuntuu olevan yleensä niskan päällä ja lelulla leikkii todella napakasti ja ärisee repiessä. Lelun kanssa lähtee lipettiin, eikä tuo leikittäjälle. Siis aivan mahtava pakkaus! Tämä neitokainen vaatii vain todella jämäkän ohjaajan ja kuria, dominanssia löytyy ihan tarpeeksi.

Pro on porukan varovaisin, silti ei mikään liian nössö. Ei yhtä dominoiva kuin siskonsa, mutta luonnetta piisaa silti ihan tarpeeksi. Leikkii myös hyvin ja puuhailee monesti omiansa, aivan kuten veljestä Lungikin. Varsinainen söpöstelijä hurmuri.

Rohmu on meidän iloinen velikulta. Ketterä ja meneväinen kaveri, joka ei ihan heti mitään säiky (ei sen puoleen, että muutkaan). Rohmu on se pennuista, joka roikkuu aina ensimmäisenä housujen lahkeissa kiinni ja lujaa se pitääkin kii. Hurmuri viihtyy erinomaisesti ihmisten seurassa, vaikka seikkaileekin omilla teillääkin välillä.

Lungi pieni poikamme. Lungi hakee porukasta vähiten kontaktia ihmisiin (tosin kaikkia se menee moikkaamaan kuitenkin häntä viuhtoen). Lungi on vähän semmoinen oman tiensä kulkija, ulkonakin viipottaa menemään ties missä. Lungi osaa myös olla todella ilkikurinen kaveri kun sisarukset nukkuvat.

Kukaan pennuista ei välitä kolinoista/räminöistä tai paukuista. Sakki vaikuttaa kokonaisuudessaan todella tasaiselta ja kivalta. Kaikki syövät hyvin ja pitävät leikkimisestä. Lisäksi uudet paikat eivät tunnu suuremmalti tuottavan ongelmia kellekään. Näistä kyllä tulee loistavia harrastuskoiria :)