Yöpäivityksiä.

Aloitetaan Pron jalasta. Tällä hetkellä jalka näyttää todella (pelottavan) hyvältä. On se vaan uskomatonta huomata kuinka nopeasti tuollaiset korjaantuukaan. Mutta tämähän on vain loistava uutinen nuoren pennun kohdalla :) näyttää tulevaisuus jo niin paljon valoisammalta kuin reilu viikko sitten. Tietty Pro on hieman muita jäljessä liikkumisen suhteen, mutta tästä en ole huolissani, se kyllä kirii muut ihan varmasti kiinni vielä.

Muilla menee tasapaksusti. Eli kaikki hyvin. Touhua on piisannut ihan kiitettävästi pennuilla. Sunnuntaina käytiin Jussin kanssa näyttämässä pennuille uusi paikka. Penskat pääsivät halliin, joka on yllättävän vaativa paikka joillekin aikuisillekin koirille (kaikuu ikävästi ja ihan melkein hallissa kiinni on junarata). Penskat viskottiin sisään yksitellen, jotta näin kuinka ne liikkuvat uudessa paikassa. Pojat liikkuivat tyttöjä nopeammin, mutta kukaan ei jäänyt pitkäksi aikaa paikoilleen nyhväämään. Pro vikisi eniten, mutta liikkui silti. Lungi veteli ihan omia polkujaan (kuten muutenkin aina) ja Rohmu kävi jopa testaamassa putkea hieman (katseli lähinnä putken suulta sisään). Kokonaisuudessa olen kyllä tyytyväinen penskojen liikkumiseen uudessa paikassa.

Maanantaina sitten käytiin Somerolla paimentamassa, tosin pennut eivät vielä aitaukseen asti päässeet ;) uusi paikka ja hajut jälleen. Ihan selvästi nyt reagoitiin tuntemattomien koirien haukkumiseen, tosin pakoon ei pingottu, mutta selvästi jännitti. Pennut liikkuivat kuitenkin ihan kivasti ympäriinsä, eikä mitään isompia traumoja tainnut tulla ;) tietty ihanat ihmiset lällyttelivät kakruja ja hännät viuhtoivatkin lujaa aina välillä.

Tänään ollaankin sitten otettu vähän rauhallisemmin, ei joka päivä tarvitse jossain käydä. Vieraita kuitenkin tuli ja uusi ihana cavakin puruleluksi. Lisäksi tänään oli se päivä kun pennuille ammuttiin ekaa kertaa! Pennuilla oli maittava jauheliha-ateria nenän edessä ja minä hipsin kauemmas ampumaan. Matkaa taisi olla ekalla ampumiskerralla 30-40m? Toinen vähän lähempää ja kolmas jostain 20m. Pennuilla ei korvat edes nykineet, ei niiattu tai vilkuiltu. Ruuat vaan vedeltiin kiduksiin. Aivan mahtavaa! Olenhan minä huomannut, ettei nuo mistään muistakaan äänistä juuri mitään tee (ruokakuppien paukuttelu vieressä, robotti-imuri hyörii millin päässä tai imuroi korvaa jne...), mutta silti todella hieno homma :) nyt otetaankin ampuminen kuvioihin sitten lähes päivittäiseksi, että nähdään muuttuuko reaktiot kuinka.

Pennut saivat lisäksi tuliaisina tänään eläinkaupasta pentupannat. Pakkohan se oli jo harjoituspannat noille hommata, ettei tartte rapsutella sitä pantaa sitten niin paljoa uudessa kodissa. Hirmuisen kutinanhan ne pannat aiheuttivat, mutta eiköhän nekin siitä laannu kun pantoja aletaan pitämään hiljalleen päivittäin kaulassa.

Pennut ovat olleet pelottavan helppoja autoillessa. Tähän mennessä ollaan kuitenkin autoiltu jo kohtalaisesti ja joka kerran on toimitus sujunut kivuttomasti. Jopa Someron reissulla, jonne kuitenkin ajettiin 1,5h suuntaansa. Lisäksi Someron reissulla lähdin Berlingolla, jossa koirahäkit ovat ylhäällä, jonka olisi voinut kuvitella aiheuttavan jotain reaktiota, mutta ei. Pari piippausta taas alkumatkasta ja siinä se. Toivottavasti pennuista tulee uusissa kodeissakin yhtä kelpo autoilijoita.