Pentujen kuvakansiossa on uusia kuvia tältä päivältä :) Iita oli tänään selvästi kuvauksellisin, joten siitä tulikin useampi onnistunut kuva. Lungia ei sen sijaan olisi voinut kuvaaminen vähempää kiinnostaa ja herra käänsikin aina pyllypuolen kameralle. Sitä voisi luulla, että noin pienien pentujen kuvaaminen on ihan helppoa...mutta ei minusta vaan. Nuo riiviöt ainakin painaltavat menemään jo sellaista kyytiä välillä, että saa pelätä niiden tippuvan kuvausrahin päältä. En edes yritä kuvailla noita joka päivä, joka toinen päivä saa nyt riittää. Videokin oli kovin tylsä mitä kuvasin, kaikki vaan imutteli hännät pystyssä mamman tissillä. Jospa sitä odottaisi noiden videoiden kanssa vielä hetken, että niissä jotain tapahtuisikin.

Eilen aloitin sitten tosiaan sen Bio sensoroinnin. Olipas aika vinkeä homma noiden kanssa. Minähän kuvittelin, että 3-5 sekuntia pää ylös- ja alaspäin + muut käsittelyt sujuisivat kuin vettä vain. Ja pöh...porukka venkoili minkä ehti ja sain tehdä ihan tosissani töitä toisten kanssa, että sain kaikki osiot suoritettua. Katsotaan millaisia nuo ovat sitten reilun viikon päästä, vieläkö vänkäävät yhtä lujasti käsittelyä vastaan. Pentujen painot ovat nousseet tasaiseen tahtiin edelleen, pojat ovat tyttöjä edellä, mutta väliäkö tuolla kun kaikki kasvavat hyvin.

Roihu on nyt syönyt (ja juonut!) paremmin. Huomenna päästään näyttämään hammas ell., joka on meidän hammasongelmaiset aiemminkin hoitanut. Suurkiitos vaan Unnalle, että järjesti tiukkaan aikatauluunsa meille huomiselle aikaa! Mutta onhan tuo mamma saatava kuntoon. Olisi se hammas edes lohjennut ennen astutusta, eikä sitten sen jälkeen. Noh...turha tässä on mennyttä murehtia, tärkeintä on, että saadaan mamma kuntoon.